Reality-sarjamme Ra(a)jarikko jatkuu!
Edellisessä jaksossa koettiin suuria tunteita ja juonenkäänteitä, kun kauan odotettu ensi-ilta koitti vihdoin ja viimein lauantaina. Tätä iltaa varten oltiin treenattu ja hinkattu, hikoiltu ja hajoiltu ja nyt oli aika laittaa ryhmämme ensimmäiseen tulikokeeseensa. Kunnolliseen draaman kaareen kuuluu aina jonkinlainen ihme: tässä tapauksessa voidaan puhua kuuluisasta ensi-illan ihmeestä. Kun yleisöstä kuului ne ensimmäiset naurunhörähdykset, armoton jännitys alkoi muuttua itse kullakin hurjaksi esiintymisadrenaliinipärinäksi. Kun ensimmäiset naurunhörähdykset muuttuivatkin väliaploodeiksi, kaikki tunsivat sen: tällä lavalla kipinöi. Kipinöintä eivät aiheuttaneet spottivalot, eikä valopöytä, vaan meidän nuoret hurjat Ra(a)jarikot.
Kaikki meni aika lailla nappiin: yksikään valo ei räjähtänyt, kaikki vaihdot sujuivat sutjakkaasti, replat pysyivät päässä ja tulivat sieltä myös ulos. Vain yksi puhelin soi backstagella.
Ensi-illan ihme oli tapahtunut.
Monesti, kun näyttelijältä kysytään, että miksi hän näyttelee, vastauksesi saattaa saada: "Koska näyttämöllä minä elän". Ensi-illan jälkeen ymmärsin, mitä se todella tarkoittaa. Se on sitä, kun backstagella oma sydän hakkaa kahtasataa ja hiki valuu pitkin otsaa. Kyse ei ole kuitenkaan pelosta, päinvastoin: silloin tietää olevansa valmis antamaan kaikkensa, päästämään kaiken valloilleen suuren yleisön edessä. Sitä suorastaan anelee pääsevänsä tekemään. Jos sen jälkeen vielä hengittää, siitä tietää todella olleensa elossa, oli yleisön reaktio mikä hyvänsä.
Tietenkin kun tällainen superpaukku on annettu, se nostattaa riman aika korkealle tulevia esityksiä ajatellen. Toisaalta, rimat on tehty ylitettäviksi ja rajat rikottaviksi. Joku viisas heppu sanoikin, että "nomen est omen": teatteri Rajarikon nimi on enne. Sen lisäksi, nyt kun tiedetään, että yksi yleisöllinen on pitänyt tästä, omaan tekemiseensä uskoo entistä enemmän.
Joku voisi puhua tästä eräänlaisena keskiaikaisen linnan puolustamisena. Omaa linnakettaan (esitystään) on vakuuttavasti puolustettu (esitetty) ensimmäiselle hyökkäysaallolle (yleisölle). Tästä eteenpäin linnakkeen on pidettävä pintansa myös tulevien aaltojen edessä, aina vain kovemmalla tarmolla kuin edellisellä kerralla.
Mutta jotta rajoja voidaan rikkoa, jotta omaa linnakettaan voi puolustaa ja jotta voi antaa kaikkensa näyttämöllä, sitä ennen täytyy olla voimissaan. Virve Rosti voisi sanoa oman tulkintansa asiaan, mutta meidän voimistuminen tapahtui lähinnä parin päivän miniloman muodossa. Miniloma päättyi tänään, kun porukka lämmitettiin tulevaa kuusipäiväistä koitosta varten henkilökunnan näytöksellä. Sehän meni... buenosti. Hyvin buenosti totta puhuen. Yleisöä oli vähän, mutta mokomat tykkäsivät kovasti. Voipi olla, että Gogol Bordellon mustalaispunkilla saattoi olla omat näppinsä sopassa.
"Voipi olla, varma en ole."
Tärkeintä on nyt kuitenkin, että porukka on valmis suurinta koitostaan varten.
...vai ovatko? Miten käy Ra(a)jarikkojen, kun heidät laitetaan seitsemän esityksen päivittäiseen tulikokeeseen? Unohtuuko replat? Kipinöikö lavalla muutkin kuin upeat näyttelijäkolleegat? Onko Ra(a)jarikon nimi todella enne? Se selviää realitysarjamme seuraavissa jaksoissa!
Näihin kuviin (tai niiden puutteeseen), näihin tunnelmiin. Loppuun hieman aiemmin mainittua Gogol Bordelloa, jos sen svengi tarttuisi muihinkin.
http://www.youtube.com/watch?v=c8BLPJOZ1sU
- Karri "Hutera Karrinsilta" Kejonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti