sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Enskari lähestyy lähestymistään


Näytelmämme Leipäjonoballadin ensi-ilta lähestyy uhkaavasti, mutta onneksi meillä alkaa olla paketti jo melko hyvin kasassa.  Joululoman jälkeisen viikon viilasimme yksityiskohtia ja työstimme kohtauksia tarkemmiksi. Viimeiset puvustus-, lavastus-, valo- ja äänisäädöt ovat olleet myös tehtävälistalla. Joka päivä olemme tehneet läpimenon ja saaneet kiinni esityksen kokonaisrytmistä. Joka aamuinen joogahetki ja iltapäivän palautesessiot ovat myös tärkeä osa päivärytmiämme. Koko meidän porukka on majaillut tämän viikonlopun opistolla treenailemassa alle viikon päästä alkavia esityksiä kuumeisesti odottaen.  Olimme myös levittämässä julisteita ympäri Joensuuta hyytävää pakkasilmaa uhmaten. Oman uhraukseni näytelmämme puolesta tein, kun värjäsin vaaleat kutrini eilen porkkananpunaisiksi. Kyseiselle hiustenvärille löytyy täysin looginen selitys näytelmästä. Aamulla peiliin katsoessani kuitenkin pohdin, että kaikkea sitä tulee teatterin takia tehtyä. No, vaihtelu virkistää J

Kaikilla teatterimme jäsenillä on ollut näytelmässämme oman näyttelijäntyön ulkopuolisia vastuualueita. Itse olen ollut eniten mukana puvustuksen ja rekvisiitan kokoamisessa, eli näin ollen Leipäjonoballadin visuaalisen maailman luomisessa. Näyttämökuvamme on melko minimalistinen, joten on tärkeää, että jokainen lavalla oleva elementti on tarkkaan harkittu. Näitä hommia tehdessäni olen oppinut esimerkiksi kokoamaan rakennustelineen, tekemään paperihattuja sekä hiomaan että maalaamaan puupintoja mahdollisimman tehokkaasti. Puvustus- ja lavastusryhmällämme on ollut hulvattomia hetkiä siivotessamme pukuvarastoa, josta löytyy toinen toistaan hämmentävämpiä roolivaatteita ilmeisesti Teatteri Väkivahvan jäljiltä. Olemme etsineet tosin omaankin proggikseemme näyttelijöille kummallisia asuja, kuten mahdollisimman tyylittömiä tuulipuvun housuja ja takkeja.

Palasimme loppiaisen jälkeen lomilta takaisin kouluun ja voin rehellisesti sanoa, että pieni lepo teki hyvää ryhmähengelle ja treenimotivaatiolle. Henkilökohtaisesti ainakin minulle elämä opistolla maistuu taas paremmin, kun sai käydä kotona Helsingissä tapaamassa perhettä ja ystäviä. Vietämme aikaa käytännössä luokkalaistemme kanssa 24/7 ja välillä tuntuu, että minulla olisi 13 sisarusta (niin hyvässä kuin pahassakin). Nämä ihmiset ovat todella perheeni nyt ja tuntuukin hassulta, että jo puolen vuoden kuluttua koulu loppuu ja lähdemme kukin omille teillemme. Minulla on kuitenkin vahva tunne, että moni luokastamme päätyy teatterin pariin tulevaisuudessa tavalla tai toisella ja tulemme varmasti tapaamaan vielä. Juuri tänään sanoin koko luokan kuullen, että sille on varmasti joku merkitys, miten juuri me olemme tutustuneet toisiimme Teatteri Rajarikon jäseniksi haettuamme ja päästyämme.

Leipäjonoballadi näytelmänä on samanaikaisesti koskettava ja hauska. Lavalla nähdään suuri määrä hahmoja, joiden suhtautuminen köyhyyteen ja sen tuottamiin tilanteisiin vaihtelee hiljaisesta hyväksymisestä raastaviin hätähuutoihin. Ryhmäläistemme roolisuorituksia seuratessani saan usein kylmiä väreitä. Olen iloinen ja kiitollinen, kun saan työskennellä näin hienojen ihmisten kanssa ja oppia heidän tekemisestään. Jokainen meistä on kehittynyt näyttelijänä ja kasvanut ihmisenä viimeisen puolen vuoden aikana ja varsinkin tätä näytelmää tehdessämme. Välillä meininki treenisalissa muuttuu keskittyneestä harjoittelusta sekasortoiseksi läpänheitoksi, mutta onneksi ihana ohjaajamme Anne Rautiainen pitää meidät selväpäisinä ja saa meidät kuriin tarvittaessa. Teemme pitkiä päiviä ja varsinaisen opetuksen ulkopuolellekin jää aina paljon itsenäistä puuhaa: repliikkien kertailua muun muassa. Ihmiset ovat illan tullen väsyneitä ja usein melko hysteerisiä.  Olemme onneksi jaksaneet silti tsempata toisiamme ja auttaa tarvittaessa, jos on näyttänyt siltä, että jonkun työtaakka on kasvamassa liian suureksi. Tietysti tulee hetkiä, kun tuntuu, että mikään ei onnistu, otetaan treeneissä takapakkia ja jopa ärähdetään kaverille pikkuasioista. Kaikesta tästä huolimatta uskon ja toivon, että saamme viimeisen viikon aikana hiottua jo nyt toimivasta esityksestämme vielä paremman ja eheämmän kokonaisuuden.

Rosa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti