Näytelmämme Leipäjonoballadin ensi-ilta lähestyy uhkaavasti,
mutta onneksi meillä alkaa olla paketti jo melko hyvin kasassa. Joululoman jälkeisen viikon viilasimme
yksityiskohtia ja työstimme kohtauksia tarkemmiksi. Viimeiset puvustus-,
lavastus-, valo- ja äänisäädöt ovat olleet myös tehtävälistalla. Joka päivä
olemme tehneet läpimenon ja saaneet kiinni esityksen kokonaisrytmistä. Joka
aamuinen joogahetki ja iltapäivän palautesessiot ovat myös tärkeä osa
päivärytmiämme. Koko meidän porukka on majaillut tämän viikonlopun opistolla
treenailemassa alle viikon päästä alkavia esityksiä kuumeisesti odottaen. Olimme myös levittämässä julisteita ympäri
Joensuuta hyytävää pakkasilmaa uhmaten. Oman uhraukseni näytelmämme puolesta
tein, kun värjäsin vaaleat kutrini eilen porkkananpunaisiksi. Kyseiselle
hiustenvärille löytyy täysin looginen selitys näytelmästä. Aamulla peiliin
katsoessani kuitenkin pohdin, että kaikkea sitä tulee teatterin takia tehtyä.
No, vaihtelu virkistää J
Kaikilla teatterimme jäsenillä on ollut näytelmässämme oman näyttelijäntyön
ulkopuolisia vastuualueita. Itse olen ollut eniten mukana puvustuksen ja
rekvisiitan kokoamisessa, eli näin ollen Leipäjonoballadin visuaalisen maailman
luomisessa. Näyttämökuvamme on melko minimalistinen, joten on tärkeää, että
jokainen lavalla oleva elementti on tarkkaan harkittu. Näitä hommia tehdessäni
olen oppinut esimerkiksi kokoamaan rakennustelineen, tekemään paperihattuja sekä
hiomaan että maalaamaan puupintoja mahdollisimman tehokkaasti. Puvustus- ja lavastusryhmällämme
on ollut hulvattomia hetkiä siivotessamme pukuvarastoa, josta löytyy toinen
toistaan hämmentävämpiä roolivaatteita ilmeisesti Teatteri Väkivahvan jäljiltä.
Olemme etsineet tosin omaankin proggikseemme näyttelijöille kummallisia asuja,
kuten mahdollisimman tyylittömiä tuulipuvun housuja ja takkeja.
Palasimme loppiaisen jälkeen lomilta takaisin kouluun ja
voin rehellisesti sanoa, että pieni lepo teki hyvää ryhmähengelle ja
treenimotivaatiolle. Henkilökohtaisesti ainakin minulle elämä opistolla maistuu
taas paremmin, kun sai käydä kotona Helsingissä tapaamassa perhettä ja ystäviä.
Vietämme aikaa käytännössä luokkalaistemme kanssa 24/7 ja välillä tuntuu, että
minulla olisi 13 sisarusta (niin hyvässä kuin pahassakin). Nämä ihmiset ovat
todella perheeni nyt ja tuntuukin hassulta, että jo puolen vuoden kuluttua koulu
loppuu ja lähdemme kukin omille teillemme. Minulla on kuitenkin vahva tunne,
että moni luokastamme päätyy teatterin pariin tulevaisuudessa tavalla tai
toisella ja tulemme varmasti tapaamaan vielä. Juuri tänään sanoin koko luokan
kuullen, että sille on varmasti joku merkitys, miten juuri me olemme
tutustuneet toisiimme Teatteri Rajarikon jäseniksi haettuamme ja päästyämme.
Leipäjonoballadi näytelmänä on samanaikaisesti koskettava ja hauska. Lavalla nähdään suuri määrä hahmoja, joiden suhtautuminen
köyhyyteen ja sen tuottamiin tilanteisiin vaihtelee hiljaisesta hyväksymisestä
raastaviin hätähuutoihin. Ryhmäläistemme roolisuorituksia seuratessani saan
usein kylmiä väreitä. Olen iloinen ja kiitollinen, kun saan työskennellä näin
hienojen ihmisten kanssa ja oppia heidän tekemisestään. Jokainen meistä on
kehittynyt näyttelijänä ja kasvanut ihmisenä viimeisen puolen vuoden aikana ja
varsinkin tätä näytelmää tehdessämme. Välillä meininki treenisalissa muuttuu
keskittyneestä harjoittelusta sekasortoiseksi läpänheitoksi, mutta onneksi
ihana ohjaajamme Anne Rautiainen pitää meidät selväpäisinä ja saa meidät kuriin
tarvittaessa. Teemme pitkiä päiviä ja varsinaisen opetuksen ulkopuolellekin jää
aina paljon itsenäistä puuhaa: repliikkien kertailua muun muassa. Ihmiset ovat
illan tullen väsyneitä ja usein melko hysteerisiä. Olemme onneksi jaksaneet silti tsempata
toisiamme ja auttaa tarvittaessa, jos on näyttänyt siltä, että jonkun työtaakka
on kasvamassa liian suureksi. Tietysti tulee hetkiä, kun tuntuu, että mikään ei
onnistu, otetaan treeneissä takapakkia ja jopa ärähdetään kaverille
pikkuasioista. Kaikesta tästä huolimatta uskon ja toivon, että saamme viimeisen
viikon aikana hiottua jo nyt toimivasta esityksestämme vielä paremman ja eheämmän
kokonaisuuden.
Rosa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti