Jaha. Miun vuoro. Elikkäs oon tän opiskelija ryhmän ainut äiti ja vanhin (fyysisesti) ja se kuka tulee joka aamu kouluun täältä muusta maailmasta kun asuntolasta. Bussilla köröttelen onnelisena osallisena. Miulle tämä syksy on ollut hyvinkin kasvattavaa, ja se kasvun tahti näyttää vaan kiihtyvän tässä produktion edetessä. Alussa olin hieman kummissani kotiäidin maailmasta hypätä tänne, intohimoisesti teatteria tekevien nuorien porukkaan. Kummastelut on jo unohtunut ja tuntuu kun oltaisiin tehty yhdessä töitä pidemmänkin aikaa ja se tässä hauskinta onkin. Vaikka meitä on liuta ihan erinlaisista elämistä ja eripuolita suomea tulleita ihmisiä, niin meillä on yksi yhteinen tavoite: kehittyä näytteliänä, taiteiliana. Ja intohimo tähän tavoitteeseen on niinkin suuri, että se kantaa jopa pienien konfliktien yli. Sehän on selvää että konflikteilta ei voi välttyä kun ryhmä vahvoja ihmisiä elelee ja oppii yhdessä. Mutta miun täytyy sanoa että on huidea nähdä ja kokea miten taitavasti tämä jengi tähtää myös yhteiseen tavotteeseen oman tavotteensa lisäksi. En nyt muista oliko ryhmässä toimimiseen parantavasta harjotteesta joku jo täällä kirjotellut, mutta mainihempa silti erään parviharjotteen, jossa jokaisen on kuunneltava koko ryhmän energiaa ja liikuttava sen "alaisena". Tuo harjote oli aluksi hankalaa, ja tunteita nostattavaa, mutta harjotetta toistettiin ja toistettiin ja kuinka ollakkaan nykyään se sujuu, se sujuu! me opimme sen! ei vielä täydellisesti, mutta jokainen osaa olla läsnä yhteisessä energiassa luomassa hetkessä esittävää taidetta. Siitä mie olen ylpeä meistä ja se kuvastaa hyvin meidän henkeä. Ja onhan se myös yksi tärkeimmistä näytteliäntyön tehtävistä, osata toimia yhdessä porukassa, puhaltaa yhteen hiileen ja saada näyttämöllä hommat toimimaan ryhmänä!
Sit vielä vähän henkilökohtaisuuksiin, mie oon Joensuusta kotoisin oleva, paluumuuton (joensuuhun) maailmalta tehnyt kahden lapsen äiti Verna, ikää 31 vuotta (eikä suotta). Itelleni tää vuosi Teatteri Rajarikossa merkitsee tärkeää tietä eteenpäin, minne, sitä en vielä tiedä :) Näen kuitenkin jo nyt tehneeni oikean valinnan vastaanottaessani paikan täältä.
Tällä viikolla ollan opiskeltu aikidoa, kepeillä harjoiteltiin koreografiaa. Hyvin kepit pyörivät. Produktio harjotuksissa käytiin läpi kohtauksia, sekä tehtiin läpimeno jossa oli mukana myös teatterin ammattilaisia: musiikin puolelta , valo ja ääni mies ,lavastus puvustus ammattilainen ja tietty meidän huippu ohjaajammekin. On mielenkiintoista nähdä miten pienistä oudoista palasista syntyy kun syntyykin kokonaisuus, jota voi jo ruveta kutsumaan teatteriesitykskski. Viikko päättyi tanssituntiin, jossa harjoiteltiin autenttista liikettä ilman musiikkia (hyvin kehotietoisuutta lisäävä harjoitus), tehtiin myös itsenäisenä työskentelynä pieni tanssikoreografia sekä tutustuttiin pyörähdykisen maailmaan, jossa mulla menee kyllä pää pyörälle mutta opiskelutoverini kertoivat että se on pään asentotekniikka kysymys, eikä vanhuus niinkuin ensin luulin...
Tässäpä tätä tekstiä tältä erää, vielä viikko opiskellaan ennen joululomaa. Joululomalla rentoudutaan perheiden parissa ja tullaan Tammikuussa jatkamaan uusin voimin saattamaan produktio kunnialla loppuun saakka!
Valoa elämään ihmiset!!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti